Ylioppilaat ja muut valmistuvat

Tänäkin keväänä tuhannet ja taas tuhannet abiturientit ympäri Suomea ovat tuskailleet samojen ongelmien kanssa. Ylioppilaskirjoitukset ovat monelle nuorelle lähes ylitsepääsemätön este. Silti vuodesta toiseen kymmenettuhannet (tänä keväänä 41 294 kokelasta) opiskelijat tarttuvat haasteeseen ja osallistuvat ylioppilaskirjoituksiin tavoitteenaan saada valkoinen, etäisesti Aku Ankan lakkia muistuttava hattu päähänsä. Huvittavaa sinänsä, sillä lakinhan saa ostettua kaupasta, valmistuva ylioppilas tai ei.

Ehkä se lakki ei olekaan kaikkein suurin tavoittelun kohde lukiolaisille? Itselleni suurin on se ponnistelujen tulos joka ilmenee lukiosta valmistumisena, ylioppilaaksi tulemisena. Onnistuminen tuntuu aina hyvältä, haasteen voittaminen erityisen hyvältä. Ylioppilaaksi valmistuminen kuvastaakin monille itsensä ylittämistä, sitä, että mikä tahansa on mahdollista. Valmistumisesta saa myös elinikäisen tittelin. Ylioppilas. Vaikka ei koko loppuelämässä saisi mitään hienoa titteliä (esimerkkeinä vaikkapa vuoristoneuvos, ministeri tai toimitusjohtaja), voi aina olla tyytyväinen Ylioppilas. Kyllä omaan korvaani ylioppilas kuulostaa paremmalta kuin esimerkiksi ammattikoulusta ammattiin valmistunut sähköasentaja.

Onko ylioppilaaksi tulemisella ja lukiosta valmistumisella sitten mitään käytännön merkitystä tulevia opiskelu- ja työpaikkoja hankkiessa? Nykyaikana lähes kaikkiin jatkokoulutuspaikkoihin pääsee riippumatta onko käynyt lukion tai muun toisen asteen oppilaitoksen. "Amiksella" ja lukiolaisella on siis tasavertaiset mahdollisuudet suurimpaan osaan jatkokoulutuspaikoista. Voikin esittää kysymyksen: onko ylioppilastutkinnon suorittaminen instituutiona vanhentunut, jopa turha? Ei varmasti, mutta nyt en jaksa aiheeseen syvemmin pureutua.

Kumpaa suosittelen jatko-opiskeluja pohdiskelevalle yhdeksäsluokkalaiselle? Lukiota, ehdottomasti! Mielestäni on hyvä ottaa kolme vuotta lisäaikaa pohita tulevaisuutta, vain olla ja opiskella yleissivistäviä asioita. On liikaa vaadittu, että 15-16 -vuotias osaisi vielä päättää, mitä haluaa tulevaisuudelta ja mihin ammattiin suuntautuu koko loppuelämäksi. Monissa lukioissa järjestetään loistavia bileitä ja muita tapahtumia, lukiolaisilla on wanhojen tanssit ja penkkarit. Lukio on erinomainen paikka tutustua uusiin ihmisiin (koulussamme 750 opiskelijaa, eiköhän siellä muutamaan tutustu). Eikä se lukio niin raskasta ole. Ainoastaan koeviikot ja ylioppilaskirjoitukset käyvät hermoille, mutta kun niihin valmistuu hyvin, ei ole hädän päivää.

Ammattikoululaiset kehuskelevat monesti lukiolaisille, kuinka he tulevat tienaamaan rahaa aiemmin ja enemmän nopeamman ammattiin valmistumisensa takia. Tehkää te ammattikoululaiset duuniaduuniaduunia ja me lukiolaiset, tulevat porvarit (vitsivitsi), tulemme tulevaisuudessa teidän työnantajiksenne. Vitsi.

Rahapoliittisesti kannattaakin ryhtyä ahtaajaksi. Kuukausikeskipalkka huikentelee 4000 euron tietämillä ja koulutus ammattiin on melko mitätön: Radio Rockin mainiota radiotoimittajaa Jussi Heikelää mukaillen "parin viikon kirjekurssi".

Vielä viimeinen puristus ylioppilaskirjoituksia, tulevana perjantaina, iltapäivällä, lukio-opintoni ovat käytännössä ohi. (Olettaen, että pääsen pakollisista aineista yo-kirjoituksissa läpi.) Monia vuosia opiskeluja on vielä edessä. Mitä väliä? Nautitaan tästä hetkestä, me valmistuvat olemme sankareita tänä keväänä. Kyllä, riippumatta mistä instituutiosta kukin valmistuukin.