Finaalin jännitys

Finaalissa kohtaavat reilun tunnin kuluttua USA ja Kanada. Heti alkuun ilmoitan sympatioideni olevan USAn nuoren joukkueen puolella. Riippumatta siitä, että he nöyryyttivät Suomea välierässä 6-1. En vain jaksa sietää kanadalaisten jääkiekon omistamista, sitä ylimielisyyttä mikä liittyy heidän jääkiekkokulttuuriinsa. Etenkin nyt, kun kisat ovat Vancouverissa Kanadassa, mikä olisikaan hienompaa kuin pieni näpäytys ja maanpinnalle palautus verivihollisen USAn toimesta.

Ottelusta on tulossa tasainen, no questions about it. Ainakin toivon niin. Toisaalta Suomi-USA välierästä sekä Kanada-Venäjä puolivälierästä piti myös tulla tasaiset kamppailut. Kuinka kävikään? USA nöyryytti Suomea, Kanada kansainvälistä jääkiekkoa viime vuodet hallinnutta Venäjää. Tämä onkin kiintoisa yksityiskohta, molemmilla joukkueilla on pudotuspelivaiheessa jo takana yksi täydellinen onnistuminen. Tuleeko jommallekummalle samanlainen onnistuminen tänäänkin? Jos tulee, toivon, että se tulisi molemmille. Vaikka liputan jenkkien puolesta, toivon silti näkeväni tasaista ja erityisesti TASOKASTA jääkiekkoa (,jossa USA luonnollisesti selviytyy voittajana).

Jenkeillä on joukkue täynnä nuorta ratkaisuvoimaa (mm. Patrick Kane, Bobby Ryan, Zach Parise). Kanadalla on joukkue täynnä Ratkaisuvoimaa. Sidney Crosby, Ryan Getzlaf, Dany Heatley, Rick Nash sekä lukemattomat muut puhuvat kovaa kieltään. Puolustuksessa Kanadalla on pommikone Shea Weber, joka on jo kerran näiden kisojen aikana laukonut kiekon maaliverkon läpi... Heikkouksia on joukkueesta käytännössä mahdotonta löytää. Ainoa sellaiseksi laskettava ovat VALTAVAT PAINEET kotiyleisön edessä pelatessa. En yhtään vähättele sanoessani että KOKO KANADA, pohjoisrajan harmaakarhuista lähtien, odottaa joukkueen voittoa. Ottelussa mitataan joukkueen paineensieto- ja venymiskyky. USA lähtee ehdottomana altavastaajana otteluun. Usein altavastaajan asema on edullisempi (, vai mitä olette mieltä Suomen olympiasijoituksista 1988-2010?).

Maalivahdit näyttelevät suurta roolia. USAlla on tässä suhteessa pienenpieni etu. Heillä on koko maailman kuumin veskari veräjän suulla. Ryan Miller, Buffalo Sabres (meikän suosikkijengi muuten National Hockey Leaguesta). Kanadalla ykkösmaalivahdiksi on noussut, hieman yllättäenkin, kotihallissaan pelaava Roberto Luongo (Vancouver Canucks). Tai kuten "Tiki" sanoi Allu Valavuoren haastattelussa: "Lugano". Kiitos Tiki hymynkareesta suunpielilläni.

Lopputulosta en lähde veikkaamaan, odotan hienoa ottelua. Sitä odottavat kaikki jääkiekkofanaatikot, ehkä vähän muutkin. Viimeistään tämä finaali tulee olemaan USAn nuoren sukupolven esiinmarssi. Sukupolven, joka tulee hallitsemaan Yhdysvaltain kiekkoilua, ehkä jopa koko maailman kiekkoilua, seuraavat vuosikymmenet.

Pronssista ylpeitä!

Kyllähän se pronssi sieltä sitten tuli. Kova taistelu Leijonilta, ei voi muuta sanoa. Ennen ottelua julkisuudessa pyörineissä jutuissa Teemu Selänne pohti löytyykö pelaajilta hymyä enää pronssiotteluun. Löytyihän sitä. Varsinkin hyvän taistelun jälkeen pronssimitaleita pujotettaessa kaulaan. Teemu, 39, oli yksi innostuneimmista leijonapelaajista. Hän jopa kaappasi Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtajan ja kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n varapuheenjohtajan Kalervo "Kale" Kummolan suureen halaukseen tämän kukittaessa pelaajia.

Itse pelistä. Pohdin herätessäni aikaisin aamulla, että löytyykö sellaista viimeistä puristusta Suomen joukkueelta. Epäilin jopa, että Slovakia saattaisi olla nälkäisempi. Samalla toivoin ja luotin siihen, että Suomen peli toimii ja etenkin karvauspeli sekä liike ovat Jalosjukan haluamalla tavalla kunnossa. Olivathan ne. Asenne oli jokaisella leijonalla kunnossa alusta lähtien. Vaikka ensimmäistä maalia jouduttiin jahtaamaan yllättävänkin pitkään, homma oli hanskassa. Rauhallisuus ja luotto omiin joukkoihin huokui joukkueesta. Lopulta se vapauttava maali tuli Sami Salon toimesta. Salon piiska puhui ylivoimalla. Huomionarvoista on, että tuo laukaus oli Samin ensimmäinen laukaus koko turnauksessa, mikä löysi tiensä kunnolla maalille saakka. Leijonilla syttyi hurmos. Maalin jälkeiset erän pari viimeistä minuuttia näytti siltä kuin pelaajat olisivat suorastaan lentäneet kentällä.

Toinen erä oli heikko. Äsken hehkuttamani Salon mokasta Slovakia pääsi jo 3-1 johtoon. Jos jotain positiivista erästä täytyy löytää niin se, että tämän erän ansiosta Suomen joukkue heräsi taistelemaan viimeiseen erään.

Kolmas erä olikin sitten Päällikön käsialaa. Moneen vuoteen en ole nähnyt Jokisen Ollilta yhtä komeita suorituksia maajoukkuekekkereissä. Jokisen osalta turnaus noudatti muuten melko samanlaista kaavaa. Suuren roolin miehelle ei löydetty paikkaa kahdesta ensimmäisestä hyökkäysketjusta ja hän vajosi nelosketjuun. Kunnioitettavaa kuitenkin on, että aiemmasta poiketen Olli ei vajonnut asenteeltaan. Taistelun jatkuminen palkittiin pronssipelin kolmannessa erässä. (Ehkä komeiden viiksien poisajaminen ennen pronssipeliä vaikutti Ollin liikkeeseen? Ilmanvastus pieneni? Ken tietää, Barbie ei.)

Eilen kirjoitin Miikka Kiprusoffin ylivoimaisuudesta suomalaisten maalivahtien suhteen. Kuinkas kävikään? Kipper pelasti pronssimitalit Suomelle viimeisten minuuttien haamukopeillaan. Suomelle jo perinteiseen tyyliin ottelun lopussa "päästiin" pelaamaan alivoimaa ja taistelemaan tosissaan ottelun voittolukemien säilyttämisestä. Miikka osoitti olevansa MIES tolppien välissä. Iso kiitos hänelle.

Vielä Selänteestä. Teemun nopeutta ei voi muutakuin ihailla. Se esimerkki mitä hän näytti sekä nuoremmille leijonille että junnuille kotikatsomoissa on korvaamatonta. Vaikka turnauksessa ei totutttuun tapaan maaleja syntynytkään, hän uudistui ja johti joukkuetta muulla tavoin. Teemun kritisoiminen onkin siinä mielessä turhaa, hän toi joukkueeseen nyt yhtä paljon kuin mitä yksi maali jossakin yksittäisessä pelissä olisi tuonut.

Piristäviä juttuja "jääkiekkojournalismissa"

Oletteko koskaan katsoneet Ilta-Sanomien videotuomareita? Toimittajat Vesa Rantanen ja Tuomas Nyholm pureutuvat jääkiekon sisimpään. Parivaljakkoa asiantuntevampia jääkiekkotoimittajia on Suomesta vaikea löytää. Aivan Suomen eliittiä. Kaiken lisäksi he ovat hauskoja, suosittelen.
http://www.iltasanomat.fi/videot/videotuomarit/

En tiedä muistaako kukaan, mutta parin vuoden takaisissa Kanadassa järjestetyissä MM-kisoissa oli suomalainen mieshenkilö joka yritti pärjätä kisoissa ilman yhtään rahaa, sniikata sisään peleihin ilmaiseksi tai jonkun tarjoamilla lipuilla. Hän kuvasi videoita omista tekemisistään ja menoistaan. Tyypin seuraaminen oli hauskaa, vaikka kaikki oli ilmeisesti lavastettua. Ymmärtääkseni kyseessä oli panimo Karjalan kampanja. Hauskoja hetkiä videoilla jokatapauksessa.

Näissä Vancouverin 2010 Olympialaisissa olen seurannut Aleksi Valavuoren ihanfinaalissa piste fi juttuja. Allu tekee piristävän raikkaita haastatteluja pelaajista, tutustuu kisakaupunki Vancouveriin ja muutenkin keskustelee jääkiekkovaikuttajien kanssa. Hän pyrkii toteuttamaan monen suomalaiskatsojan toiveita, joita ihmiset ovat hänelle lähetelleet. Videot ovat hauskoja ja niitä on paljon. Suosittelen lämpimästi. Kaiken hyvän lisäksi Allu on suuuuuuuuri Suomifani. http://ihanfinaalissa.fi/

Pronssiyö

Tulevana yönä viideltä aamulla Suomen aikaa ratkaistaan Olympiakisojen miesten jääkiekon pronssimitalit. Ottelussa pelaavat vastakkain Slovakia, joka kärsi niukan 3-2 tappion isäntämaa Kanadalle ja Suomi, jota USA veti turpaan murskaavasti 6-1.
Tehdäänpä nyt heti aluksi selväksi kaikille se seikka, että materiaaleja katsottaessa Suomen olisi täytynyt sijoittua korkeintaan viidenneksi tai kuudenneksi. Suomi on siis jo nyt ylittänyt itsensä. Takana on kivikova (pehmeää hiekkaa näissä kisoissa?) Venäjä sekä meidän suomalaisten ah niin rakastamat hannuhanhet (tiedätte kyllä ketkä). Joten kävi miten kävi, Suomen jääkiekkojoukkue on näissä kisoissa onnistunut.

Tuntuu hieman epäreilulta, että kun Suomi pärjää, kaikki suomalaiset kannustavat ja ovat joukkueen takana. Sitten, kun tulee yksi epäonnistuminen, takki käännetään ja kaikki haukutaan pataluhiksi. Esimerkkinä haukkumisesta se, että vain pari päivää aiemmin Miikka "Kipper" Kiprusoffia hehkutettiin kuinka hyvä hän on, miten jäätävää peliä hän pelaa (nollapeli puolivälierässä takatukkatsekkejä vastaan), ja nyt hänet haukutaan alimpiin maan syövereihin. Enkä nyt tarkoita haukkujilla suomalaista lehdistöä ja muuta mediaa, vaan aivan tavallisia suomalaisia "lätkäfaneja". Mitä faniutta se on, kun tappion hetkellä käännetään takki ja aloitetaan haukkuminen? Kritiikkiä saa ja pitääkin esittää, kunhan se on aiheellista ja perusteltua. Jos maalivahti mokaa kerran ja päästää helpon maalin, ei sillä perusteella voi lynkata häntä ja hänen koko kisojaan. Paha torjua, jos jää yksin jenkkejä vastaan maalinedustalle. (Loput kolme Kipperin taakse mennyttä maaliahan olivat enemmän tai vähemmän puolustajien virheitä.)
Eilen peliä katsoessani kuulin kanssakatsojiltani kommenttia tyyliin "Kiprusoff on surkea, Bäckström on paljon parempi. Ei toi osaa mitään." Pyysin perusteita. "SE vaan on." Niimpä. Tosiasiassahan ei ole kahta kysymystä siitä, onko Miikka Kiprusoff tämän pohjoisen maan paras jääkiekkomaalivahti. Faktaa on myös se, että jokaisella tulee heikkoja hetkiä, kukaan ei TODELLAKAAN ole täydellinen. Aina ei vain pysty huippusuoritukseen.

Sitten siihen pronssipeliin. Slovakia on tämän turnauksen aikana osoittanut olevansa kova jengi. Marianit Hossa ja Gaborik, Pavol Demitra, Lubimir Visnovsky, vuoren kokoinen Zdeno Chara ja maalivahti Jaroslav Halak ovat esimerkillään nostaneet koko Slovakian joukkueen hurmokseen. He hakevat pronssipelistä maansa ensimmäistä olympiamitalia jääkiekon saralla. Nälkää varmasti riittää.
Suomella panoksena on ammattiylpeys. Eikä niitä olympiamitaleita meilläkään yllinkyllin ole tullut näistä kisoista, puhumattakaan jääkiekosta kautta aikojen. Pronssi olisi Suomen viides olympiamitali miesten jääkiekosta. Pronssipeli tulee mitä luultavimmin olemaan Suomen jääkiekkoilun kultaisen sukupolven (Selänne, Koivu, Lehtinen, Timonen jne.) viimeinen maajoukkuepeli. Varmasti konkarit haluavat jäädä suuren yleisön mieliin voittajina. Ei kysymystäkään siitä.
Itse ainakin herään peliä katsomaan.

Vaikka se pronssi Suomelle tulisi, kokonaiskuva suomalaisesta lätkästä pitää nähdä laajemmin jatkossa. Moni asia on vialla. Yksi olympiapronssi ei sitä pelasta. Vaaditaan toimia a'la Kummola ja muut isot herrat (hehhe Kale on semi-iso). Mutta palataan tähän aiheeseen..