Pronssiyö

Tulevana yönä viideltä aamulla Suomen aikaa ratkaistaan Olympiakisojen miesten jääkiekon pronssimitalit. Ottelussa pelaavat vastakkain Slovakia, joka kärsi niukan 3-2 tappion isäntämaa Kanadalle ja Suomi, jota USA veti turpaan murskaavasti 6-1.
Tehdäänpä nyt heti aluksi selväksi kaikille se seikka, että materiaaleja katsottaessa Suomen olisi täytynyt sijoittua korkeintaan viidenneksi tai kuudenneksi. Suomi on siis jo nyt ylittänyt itsensä. Takana on kivikova (pehmeää hiekkaa näissä kisoissa?) Venäjä sekä meidän suomalaisten ah niin rakastamat hannuhanhet (tiedätte kyllä ketkä). Joten kävi miten kävi, Suomen jääkiekkojoukkue on näissä kisoissa onnistunut.

Tuntuu hieman epäreilulta, että kun Suomi pärjää, kaikki suomalaiset kannustavat ja ovat joukkueen takana. Sitten, kun tulee yksi epäonnistuminen, takki käännetään ja kaikki haukutaan pataluhiksi. Esimerkkinä haukkumisesta se, että vain pari päivää aiemmin Miikka "Kipper" Kiprusoffia hehkutettiin kuinka hyvä hän on, miten jäätävää peliä hän pelaa (nollapeli puolivälierässä takatukkatsekkejä vastaan), ja nyt hänet haukutaan alimpiin maan syövereihin. Enkä nyt tarkoita haukkujilla suomalaista lehdistöä ja muuta mediaa, vaan aivan tavallisia suomalaisia "lätkäfaneja". Mitä faniutta se on, kun tappion hetkellä käännetään takki ja aloitetaan haukkuminen? Kritiikkiä saa ja pitääkin esittää, kunhan se on aiheellista ja perusteltua. Jos maalivahti mokaa kerran ja päästää helpon maalin, ei sillä perusteella voi lynkata häntä ja hänen koko kisojaan. Paha torjua, jos jää yksin jenkkejä vastaan maalinedustalle. (Loput kolme Kipperin taakse mennyttä maaliahan olivat enemmän tai vähemmän puolustajien virheitä.)
Eilen peliä katsoessani kuulin kanssakatsojiltani kommenttia tyyliin "Kiprusoff on surkea, Bäckström on paljon parempi. Ei toi osaa mitään." Pyysin perusteita. "SE vaan on." Niimpä. Tosiasiassahan ei ole kahta kysymystä siitä, onko Miikka Kiprusoff tämän pohjoisen maan paras jääkiekkomaalivahti. Faktaa on myös se, että jokaisella tulee heikkoja hetkiä, kukaan ei TODELLAKAAN ole täydellinen. Aina ei vain pysty huippusuoritukseen.

Sitten siihen pronssipeliin. Slovakia on tämän turnauksen aikana osoittanut olevansa kova jengi. Marianit Hossa ja Gaborik, Pavol Demitra, Lubimir Visnovsky, vuoren kokoinen Zdeno Chara ja maalivahti Jaroslav Halak ovat esimerkillään nostaneet koko Slovakian joukkueen hurmokseen. He hakevat pronssipelistä maansa ensimmäistä olympiamitalia jääkiekon saralla. Nälkää varmasti riittää.
Suomella panoksena on ammattiylpeys. Eikä niitä olympiamitaleita meilläkään yllinkyllin ole tullut näistä kisoista, puhumattakaan jääkiekosta kautta aikojen. Pronssi olisi Suomen viides olympiamitali miesten jääkiekosta. Pronssipeli tulee mitä luultavimmin olemaan Suomen jääkiekkoilun kultaisen sukupolven (Selänne, Koivu, Lehtinen, Timonen jne.) viimeinen maajoukkuepeli. Varmasti konkarit haluavat jäädä suuren yleisön mieliin voittajina. Ei kysymystäkään siitä.
Itse ainakin herään peliä katsomaan.

Vaikka se pronssi Suomelle tulisi, kokonaiskuva suomalaisesta lätkästä pitää nähdä laajemmin jatkossa. Moni asia on vialla. Yksi olympiapronssi ei sitä pelasta. Vaaditaan toimia a'la Kummola ja muut isot herrat (hehhe Kale on semi-iso). Mutta palataan tähän aiheeseen..