Pronssista ylpeitä!

Kyllähän se pronssi sieltä sitten tuli. Kova taistelu Leijonilta, ei voi muuta sanoa. Ennen ottelua julkisuudessa pyörineissä jutuissa Teemu Selänne pohti löytyykö pelaajilta hymyä enää pronssiotteluun. Löytyihän sitä. Varsinkin hyvän taistelun jälkeen pronssimitaleita pujotettaessa kaulaan. Teemu, 39, oli yksi innostuneimmista leijonapelaajista. Hän jopa kaappasi Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtajan ja kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n varapuheenjohtajan Kalervo "Kale" Kummolan suureen halaukseen tämän kukittaessa pelaajia.

Itse pelistä. Pohdin herätessäni aikaisin aamulla, että löytyykö sellaista viimeistä puristusta Suomen joukkueelta. Epäilin jopa, että Slovakia saattaisi olla nälkäisempi. Samalla toivoin ja luotin siihen, että Suomen peli toimii ja etenkin karvauspeli sekä liike ovat Jalosjukan haluamalla tavalla kunnossa. Olivathan ne. Asenne oli jokaisella leijonalla kunnossa alusta lähtien. Vaikka ensimmäistä maalia jouduttiin jahtaamaan yllättävänkin pitkään, homma oli hanskassa. Rauhallisuus ja luotto omiin joukkoihin huokui joukkueesta. Lopulta se vapauttava maali tuli Sami Salon toimesta. Salon piiska puhui ylivoimalla. Huomionarvoista on, että tuo laukaus oli Samin ensimmäinen laukaus koko turnauksessa, mikä löysi tiensä kunnolla maalille saakka. Leijonilla syttyi hurmos. Maalin jälkeiset erän pari viimeistä minuuttia näytti siltä kuin pelaajat olisivat suorastaan lentäneet kentällä.

Toinen erä oli heikko. Äsken hehkuttamani Salon mokasta Slovakia pääsi jo 3-1 johtoon. Jos jotain positiivista erästä täytyy löytää niin se, että tämän erän ansiosta Suomen joukkue heräsi taistelemaan viimeiseen erään.

Kolmas erä olikin sitten Päällikön käsialaa. Moneen vuoteen en ole nähnyt Jokisen Ollilta yhtä komeita suorituksia maajoukkuekekkereissä. Jokisen osalta turnaus noudatti muuten melko samanlaista kaavaa. Suuren roolin miehelle ei löydetty paikkaa kahdesta ensimmäisestä hyökkäysketjusta ja hän vajosi nelosketjuun. Kunnioitettavaa kuitenkin on, että aiemmasta poiketen Olli ei vajonnut asenteeltaan. Taistelun jatkuminen palkittiin pronssipelin kolmannessa erässä. (Ehkä komeiden viiksien poisajaminen ennen pronssipeliä vaikutti Ollin liikkeeseen? Ilmanvastus pieneni? Ken tietää, Barbie ei.)

Eilen kirjoitin Miikka Kiprusoffin ylivoimaisuudesta suomalaisten maalivahtien suhteen. Kuinkas kävikään? Kipper pelasti pronssimitalit Suomelle viimeisten minuuttien haamukopeillaan. Suomelle jo perinteiseen tyyliin ottelun lopussa "päästiin" pelaamaan alivoimaa ja taistelemaan tosissaan ottelun voittolukemien säilyttämisestä. Miikka osoitti olevansa MIES tolppien välissä. Iso kiitos hänelle.

Vielä Selänteestä. Teemun nopeutta ei voi muutakuin ihailla. Se esimerkki mitä hän näytti sekä nuoremmille leijonille että junnuille kotikatsomoissa on korvaamatonta. Vaikka turnauksessa ei totutttuun tapaan maaleja syntynytkään, hän uudistui ja johti joukkuetta muulla tavoin. Teemun kritisoiminen onkin siinä mielessä turhaa, hän toi joukkueeseen nyt yhtä paljon kuin mitä yksi maali jossakin yksittäisessä pelissä olisi tuonut.