Tunteita laidasta laitaan

Nyt on huono olo. Oksettaa. Itkettää. Tunnen epätoivoa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun on tällainen olo, ei tietenkään. Ei edes ensimmäinen tämän kuukauden aikana. Jopa kuluneen viikon aikana. Kaikki on vapaaehtoista, omien valintojen seurausta. Mistä on kyse?

Urheilusta tietenkin! Urheilusta ja tänään eritoten jääkiekosta. Sanotaan, että elämä on parasta huumetta. Urheilu on minun oman elämäni parasta ja monipuolisinta huumetta. Kukapa meistä ei olisi joskus kokenut pettymyksen tai onnistumisen tunteita? Urheilufaneille nämä tunteet tulevat tutuiksi lähes jokapäiväisessä elämässä. Oma joukkue tai oma suosikkijoukkue voittaa, euforia on taattu. Tappion hetkellä fiilikset ovat jokseenkin huonommat. Urheilutapahtuman yhteydessä tunneskaala voi liikkua laidasta laitaan ja kaiken lisäksi erittäin nopeasti. Paras esimerkki tästä on tietysti surullisen kuuluisa Suomi - Ruotsi -ottelu jääkiekon MM-kilpailuissa Helsingissä vuonna 2003. Suomi johti 5-1 ja kaikki oli mallikkaasti. Elämä hymyili, hyvää tunnetta ei mikään voinut ottaa pois. Paitsi Ruotsi. Otteluhan päättyi 5-6 tappioon ja koko maan laajuiseen tuskaan, epäuskoon ja ahdistukseen. Saman ottelun aikana tunteet molemmista tunteiden ääripäistä. Rakkaus Teemu Selänteeseen, viha Peter Forsbergia ja hänen tekemäänsä voittomaalia kohtaan.

Edellä kuvattu tapahtuma on omassa mielessäni jo laimentunut ja sen yli on päästy. Suuria urheilun aiheuttamia surunhetkiä on kuitenkin muitakin tarttunut matkan varrella mukaan. Tänään oli viimeisin. Ottelun lopusta on jo yli tunti aikaa, mutta edelleen tunnen huonoa oloa, oksetusta ja järkytystä. Miten voi hävitä ottelun ILVEKSELLE, kun johtaa 2-0 ja ottelua on jäljellä alle 2 minuuttia? Kaikesta huolimatta kunnon urheilufani, kaikkien pettymyksien jälkeenkin, seisoo oman joukkueensa takana ja uskoo tulevaan. Niin teen myös minä Bluesin kohdalla.

Yksi elämäni hienoimpia hetkiä oli viime keväänä, kun Suomen jääkiekkomaajoukkue voitti MM-kultaa. Kulta oli todella hieno saavutus, mutta vielä hienompana pidän sen aiheuttamaa reaktiota kaikissa suomalaisissa. Kaikki suomalaiset tunsivat ennennäkemätöntä (huom. omana elinaikanani) yhteisöllisyyttä, kaikki olivat samaa porukkaa, ilo jaettiin kaikkien kesken. Kaikki tietysti huipentui torilla, jossa 100k ihmistä juhli yhdessä, samaa asiaa.

Riemu oli kannattajilla vähintään yhtä suuri.

Varmasti yksi suurimmista syistä, jonka takia urheilua ja etenkin jääkiekkoa niin aktiivisesti seuraan, on juuri urheilun yhteydessä syntyvien tunneskaalojen laajuus. Mikään muu ei minulle sitä voi tarjota (ainakaan samalla aikajänteellä). Pettymystä ja äkillistä riemua, jännitystä ja helpotusta, surua ja rakkautta. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin tiukan ottelun voittaminen. Kaikki eivät sitä voittamista itse pääse kokemaan, mutta oman suosikin voittaessa jotain suurta ja tärkeää tunne on mahtava. Kevään koittaessa tunteet vahvistuvat ja moninkertaistuvat. Samaa tahtia kun pelaajat alkavat pelata kovalla tunteella, myös kannattajien tunteella mukanaoleminen kasvaa. Kuluneen viikon olen ollut jo täysin kevätfiiliksissä, vaikka ulkona keväästä ei vielä ole tietoakaan. Tunnepitoisemmat jääkiekko-ottelut ovat paras kevään merkki. Kevät on urheiluvuoden parasta aikaa!

Nauttikaamme tämän kevään urheilu-, erityisesti jääkiekkotarjonnasta. SM-liigan pudotuspelit, liigakarsinnat, MM-kotikisat, NHL:n pudotuspelit. Enempää ei voi ihminen toivoa.

Jääkiekko-ottelun 60+ minuuttia tarjoaa parhaat kyydit, mitä voin toivoa.


-Atso

Viime keväänä Blues nousi säälipleijareista aina finaaleihin saakka.