Suomiräpin alkeet

Monet sanovat, että suomalaiset eivät osaa räpätä. Suomiräppi on huonoa, mielikuvituksetonta ja tylsää. Kaikki kuulostavat samalta, eikä räppiä vain osata. Toivottavasti tämän luettuanne ymmärrätte edes hieman enemmän, että edellämainitut argumentit ovat epätosia.

Monien huono mielikuva suomiräpistä pohjautuu 90-luvun alun MC Nikke T:hen ja Raptoriin sekä nykyajan NRJ räppäreihin, niin sanottuun mainstreamiin. Kun puhutaan suomiräpistä, Pikku G tulee monille mieleen. Fintelligens, Cheek, Uniikki, Petri Nygård. Kyseisillä artisteilla, vaikka he ovatkin kaupallisesti menestyneet melko hyvin, ei ole kovin suurta arvostusta kadun tasolla. Riimit ovat yksinkertaisia, itsestäänselvyyksiä puettuna riimeiksi. Petri Nygård poikkeaa tietysti kaavasta ylitseampuvalla härskiydellään ja rääviydellään. Muistan 2000-luvun alussa kun Petri oli ensimmäisen kerran suosion aallonharjalla. Isot pojat kuuntelivat häntä, minä kuulin vain pieniä pätkiä sieltä täältä. Sen verran jälkikäteen kappaleita kuulleena voin todeta, että Petrikin on astunut huomattavasti kaupallisempaan ja yksinkertaisempaan suuntaan.

Huvittavaa sinänsä, mutta oma räpin kuuntelemiseni alkoi juuri Pikku G:stä. Yläasteella se lähti, kaverini Samppa lähetti minulle sekä Pikku G:n että muidenkin (parempien huom.) artistien kappaleita ja aloin kuuntelemaan niitä. Löysin mieleistä tavaraa, pidin riimeistä ja sanakikkailuista. Ennen näitä tapahtumia en pitänyt räpistä lainkaan, olin sitä mieltä, että se ei ole musiikkia lainkaan.

Voisin käydä muutamien tällä hetkellä soittolistallani olevien kappaleiden kautta läpi suomiräpin monimuotoisuutta. Osa näistä on pysynyt soittolistalla pitkäänkin, osa on löytänyt tiensä sille muutamia päiviä sitten. Ja herkkäkorvaisimmille varoituksen sana, jotkin kappaleet sisältävät voimasanoja.

Välillä riimit ovat tärkeämpi osa biisiä, välillä biitti. Usein kuitenkin kokonaisuus on se, mikä tekee kappaleesta merkittävän juuri minulle. Ensimmäisenä voisin nostaa esiin lähiöromantisointia Helsingistä. En aluksi pitänyt Jontista, mutta viime talvena näin hänen esiintyvän livenä ja olin myyty. Tässä on Jontin & Shakan kappale Kolmatta Linjaa, jossa on hienosti sämplätty kertosäkeeseen Fredin klassikkoa Kolmatta linjaa takaisin.

Pari viime vuotta SMC Lähiörotat ovat olleet kovassa suosiossa. Lähiörottiinhan kuuluu Juno, Thonoslono, Erä-Koira ja Avionin prinssi. He ovat hyvä esimerkki, miten voi olla suosittu ja pysyä silti uskottavana. Tässä suosikkikappaleeni heiltä,  Yks risti kaks. Tässä kappaleessa etenkin biitti on maagista kuunneltavaa. Musiikkivideo on myös todella hieno, se on Pablo Filmsin käsialaa.

Yksi Suomen parhaista riimittelijöistä on Pyhimys. Hän on tehnyt kappaleita tyylilajeiltaan laidasta laitaan. Eniten nautinkin hänen nerokkaista ja oivaltavista, usein monimerkityksistä sanoituksistaan. Salainen maailma on yksi suosikkikappaleitani. Tyyliltään se eroaa täysin noista aiemmin mainitsemistani Jontista & Shakasta sekä Lähiörottien biiseistä. Salaisessa maailmassa on taustana vain akustinen kitara. Kuunnelkaa sanoituksia ja sovitusta taustaan.

Pyhimyksen kanssa Teflon Brothers -yhtyeessä vaikuttaa muuan Heikki Kuula. Kuula on yksi ylivoimaisista suosikeistani. Hänet on pakko nähdä livenä, jos yhtään on kiinnostunut suomiräpistä. Mies ei petä koskaan vaan antaa aina kaikkensa. Yleensä hän suorastaan liekehtii lavalla, niin kovalla tasolla on lavakarisma ja itseluottamus. Keikan kruunaa monesti seuraava kappale. Mieheltä on tulossa myös uutta materiaalia, kappale on Perhosveitsi-Heikki - Aakkoset. Paljon parempi Helsinki-biisi kuin erään Rähinäjoujou porukan Tervetuloo Helsinkiin...

Nyt on ollut lista melko Helsinki painoitteista. Otetaan mukaan maaseutu ja joensuulainen Jodarok! Komeasti omalla murteellaan vetävä toisella nimellä Jopolokkina tunnettu artisti on tosin nykyisin jo melko stadilaistunut. Jodan ja Jontin yhteislevy Uuden Ajan Avaruususkonto on todella kova lätty! Sieltä kannattaa tsekata kappale nimeltä Inseminaatio Intentio, jossa on mukana myös Stig Dogg. Maaseudun suunnilla voitaisin myös jatkaa. Ylivoimainen ykkössuosikkini on parivaljakko nimeltä Solonen & Kosola. Solonen on Kokkolasta kotoisin oleva räpin vuoden 2002 suomenmestari. Kosola on Riihimäeltä tuleva kaksinkertainen beatboxauksen suomenmestari. Ja heidän räppinsä on tiukkaa kuin mikä! Kaksikko on ylivertainen mitä tulee freestyle-räppiin, ja heidän superenergisillä keikoillaan sitä kuullaankin melkein enemmän kuin ns. oikeita, kirjoitettuja biisejä! Jos jotain suomiräppikeikkaa suosittelen, se on EHDOTTOMASTI Solon ja Kossun keikka. Sieltä poistuu hymysuussa ja nerokkaat riimit ja vitsit mielessä. Kovinta räppiä, mitä Suomenmaalta löytyy! BOOM!

Mitä friistailaamiseen tulee, kannattaa tutustua Ruudolfiin. Mies on kaksinkertainen räpin suomenmestari ja ei unohda muistuttaa jatkuvasti siitä. Rudyn suurimpia hittejä ovat Doupeimmat Jumala seivaa, Voisitsä rakastaa asfalttisoturii ja Tyyttää (ft. Solonen). Ruudolf on tehnyt myös paljon yhteistyötä viime vuoden hittiparivaljakon Jare&VilleGallen kanssa. Suosikkibiisini kolmikolta on Raiders, mukana kappaleessa on myös kikedi Karri Koira!

Okei, juttu on näköjään venähtänyt melko pitkäksi. Mainitsematta jäi todella monta hyvää artistia ja kappaletta, kysyä saa, jos haluaa jotakin vinkkiä.

Vielä on yksi video kuitenkin pakko linkata. Olen vasta nyt tämän syksyn aikana todella tykästynyt Memphis-tyyliin. DJ Kridlokkin GNXTA -kappaleessa on huikea video, loistava biitti ja tunnelma. Tyyli voi vaatia  muutaman kuuntelukerran ennenkuin sen hienouden löytää, mutta vakuutan, että meininki on hullu! Toinen huikea suomalainen Memphis-tyylin edustaja on tietysti Eevil Stöö!

Tutustukaa ihmiset! Suomiräppi elää uutta aikakautta! Tyylilajeja löytyy laidasta laitaan, taso on todella korkea! Toivottavasti tästä kirjoituksesta on edes jollekin räpistä kiinnostuneelle hyötyä.


Kiittäen, Atsonne.

Ps. Katsokaapa TÄMÄ video, todella moni suomiräppäri on mukana videolla. Siis oikeasti todella moni!